Paavon hovissa

2011-06-29T01:38:00.005-07:00

Paavonkin kuulumisia voi tästä lähtien lukea Elotassun blogista, http://elotassun.blogspot.com! Tätä blogia en enää päivitä.

Pöh

2011-06-02T02:58:00.000-07:00

Toijalasta tuli tänään AVO-EH. Koira ei ottanut askeltakaan kunnolla. Sama ongelma kuin viimeksi Tampereella. Turhauttavaa. :( Eilen se ravasi kotona nurtsilla hienosti, ja luulin löytäneeni vihdoin oikean tahdin kulkea itse, mutta ei. Näyttelykehässä pistetään leikiksi eikä koiraa vois vähääkään kiinnostaa, miten mamma juoksee tai miten sen ite pitäis juosta. En jaksa kirjottaa tota arvostelua tähän. Ihan samaa asiaa siinä on niin kuin aiemminkin. Koira muuten ihan ok, mutta vallattomat liikkeet.
Kuinka helkkarin pitkä lenkki mun tarttis tehä ton kanssa ennen saapumista näyttelyalueelle?

Tampere KV

2011-05-08T02:00:00.000-07:00

Nothing much to tell.

Päivää kuvaisi parhaiten ehkä Murphyn laki...

"If anything can go wrong, it will" 

AVO-EH.

Paavo ei juossut kunnolla (koska peitsasi nakin perässä) ja eteläafrikkalainen tuomari luuli, että Paavolla on selässä jokin vika, jonka takia se ei pysty "work on field". Sopii sohvakoiraks. Tuomari antoi Paavolle vain yhden juoksumahdollisuuden.

Totuushan on pikemminkin, että sohvakoiraa tosta ei saa tekemälläkään. Ja kyä se ravata osaa (kaks viikkoo sitten sama koira varaserti köh köh), mut joo... Kannatti ehdottomasti maksaa 40 e siitä, että sai muovinauhan ja kaupan päälle lihaskuntoharjoittelua, kun raahasin yksin näyttelyhäkkiä kädessä, tavaroita selässä ja Paavo raahas mua. Mukavia ihmisiä tuli kylläkin tavattua kehän laidalla. :)

Ruovesi RN

2011-04-25T05:59:00.000-07:00

Kannatti lähteä Ruoveden perämettiin! Tuomisina AVO-ERI, AVK1, SA, PU2, VASERT!! :) Oletin, että EH sieltä taas tupsahtaisi. Sattui kyllä hieno päivä kaikin puolin! Lämpöä, aurinkoa ja jännitystä piisasi. Paavolla on ikää 2 v 1 kk, ja ei se "valmis" koira ole vielä, mutta tästä on hyvä lähteä kohti näyttelykesää. Lisää reeniä ja ruokaa, niin hyvä tulee. :) Oltiin ekaa kertaa AVO-luokassa, joten ei voi olla kuin tyytyväinen tähän tulokseen.

"Runsaat 2 v uros, jolla oikeat mittasuhteet, hyvä uroksen pää, hyvä kaula, selkä ja häntä, sopiva rintekehä, norm. kulmaukset, hyvät liikkeet, kaipaa kehätottumusta."
–Raimo Louhio, Ruoveden ryhmänäyttely 25.4.2011

Olen ajatellut, että Paavolta vois leikata killuttimet jo pois, kun näyttelyistä on tullut kuitenkin enimmäkseen sitä EH:ta ja arki koiruuden kans on välillä vähän hankalaa, kun lenkillä vetäminen varsinkin juoksuisia narttuja kohti on melkoista, ja vanhemmillani on vain narttukoiria (ja pentuja tällä hetkellä minun kennelnimelläni, ks. http://elotassun.blogspot.com/!). Mikään maailman paras ruokahalu Paavolla ei myöskään ole. Erikoista, kun kyseessä on kuitenkin labradorinnoutaja... Mutta kai me nyt tää kesä tässä vielä kattellaan ja muutamissa näyttelyissä käydään, ja jos Paavo sopisi isukiksi jollekin pentueelle, niin se passaa mulle myös. :) Tykkään kyllä kovasti tästä näyttelyharrastuksesta, ja on harmi, ettei leikattua urosta voi viedä näyttelyyn (ellei palleja ole poistettu sairauden takia), vaikka leikatut nartut voi.

Tällä kertaa mukana näyttelyssä oli (onneksi!) myös "kenneltyttö", kiitos ystävälleni. :) Hän otti muutaman kuvankin.

Näin mentiin kehässä...

Tässä ollaan jo paras uros -luokan toisia.

Ja näin me harjoiteltiin seisomista ennen kehään menoa...

Kotona me harjoiteltiin varasertin kera poseerausta...

Ja kyllä Paavo varasertin makuun sitten pääsikin.

Taidan ympätä tähän samaan kuvia meidän ekasta uintireissusta tänä vuonna.

Rokotukset ja synttärit

2011-03-24T05:26:00.000-07:00

Rokotuksilla käytiin tänään, ja siitä kirjoitinkin tuonne Terveys-osioon. Meille kuuluu ihan hyvää. Nyt ei olla käyty näyttelyissä, mutta ilmoitan Paavon näillä näkymin Ruoveden ryhmänäyttelyyn ja Tampereen KV-näyttelyyn.

Olisin halunnut osallistua Paavon kanssa Pirkan nuuskujen perustottelevaisuuskurssille (edellytyksenä taipparikurssille pääsyyn) ja sen jälkeen taipparikurssille, ja olenkin tiiviisti seurannut Pirkan nuuskujen nettisivuja. Aiemmin siellä luki, että tulevista tottiskursseista tulee infoa Ajankohtaista-osioon. Vaan kun ei ole tullut! Eilen näinkin siellä sitten ilmoituksen, että kaikki kevään perustottelevaisuuskurssit ovat täynnä, tervetuloa syksyllä. Mitäää?! Oonkohan mä ollut ihan puusilmä? MISSÄ siellä on muka ollut juttua ylipäätään alkavista perustottelevaisuuskursseista, että olisi voinut ilmoittautua? Ehditään me noille kursseille syksylläkin, mutta mieluummin olisin nyt keväällä kyllä mennyt. Voi hitsin vitsi. Kiva kun jäsenmaksun maksaneita kohdellaan näin.

Tiistaina juhlittiin Paavon 2-vuotissynttäreitä. Oli oikein kavereita kylässä, ja Paavo sai oikein makoisia lahjoja. Mamma taikoi kakun niin vieraille kuin Paavollekin. Vieraat saivat banoffee-kakkua, Paavo maksalaatikko-lihapateekakkua. Seuraavana päivänä tarjosin Paavollekin hieman banoffeeta, mutta eipä herralle kelvannut! :D No, jäipä enemmän mammalle.

Näin talvella ollaan muuten käyty hiihtelemässä jonkin verran. Lumisia kuvia olen laittanut vain Facebookiin, mutta voisi tännekin tietty pari laittaa.

Tampere RN 6.12.

2010-12-06T00:37:00.000-08:00

Itsenäisyyspäivän ryhmänäyttely Tampereen Niihamassa meni ihan mukavasti. Selvittiin tunnissa ulos hevosenlannan hajuisesta ja jäätävän kylmästä näyttelyhallista. Paavo nyt oli taas vähän Paavo, kun muita koiria oli läsnä. Kotona herra seisoo nätisti paikallaan niin kauan kuin vaadin, mutta näyttelyssä nami pitäisi saada nyt heti äkkiä tänne mulle (että pääsen äkkiä taas katteleen toisia koiria!), ja Paavo meinaa istua, maata, antaa tassua ja vaikka mitä. Mammakin sekoili vähän ja meinasi lähteä juoksemaan väärään suuntaan. :D

Olin taas yksin näyttelyssä, joten kuvia ei ole, mutta onneksi onnistuin raahaamaan autolta yhdellä kertaa Paavon, näyttelyhäkin ja repun, koska näyttelyhäkki on osoittautunut aivan korvaamattomaksi varusteeksi. Olis mulla Paavossa pitelemistä ilman sitä...

Sitten se arvostelu.

Tampere RN 6.12.: "Mittasuhteiltaan ja kooltaan sopiva nuori uros. Oikeamuotoinen pää. Vahva selkä. Vielä kapea runko. Oikea-asentoiset hyvin kulmautuneet takaraajat. Hieman lyhyt lantio. Peitinkarva saisi olla kattavampaa. Vielä vallattomat liikkeet."
NUO-EH

Tää oli nyt meidän seitsemäs näyttely ja neljäs EH peräkkäin! Kolme muuta tulosta ovat kaksi H:ta ja yksi ERI. On se ehkä pikkuhiljaa alettava uskoa, että Paavo taitaa olla EH-koira. :D Kiva maksaa n. 30 e + matkat punaisista muovinauhoista... Vaaleanpunaisista olisikin kiva maksaa. ;)

No joo, eiköhän me tätä näyttelyharrastusta silti jatketa, tyhmiä ja innokkaita kun ollaan. Paavokin on vasta vähän reilu 1,5-vuotias, joten se kehittyy vielä. Vähän parempi ruokahalu poitsulla saisi kyllä olla. Se on vähän turhankin tarkka siitä, että raksut ovat tuoreita.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille toivotteleepi Paavo!

Juoksuvyö

2010-12-04T04:20:00.000-08:00

Onpas taas aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Syksy on mennyt pitkälti koulujuttujen parissa puurtamisessa. Itsenäisyyspäivänä eli ensi maanantaina mennään Paavon kanssa näyttelyyn, joten sitten on luvassa näyttelypäivitystä taas.

Eilen piipahdin Mustissa ja Mirrissä tuhoisin seurauksin – veronpalautukset polttelivat taskussa, ja noin sadan kahdenkympin laskuhan siitä sitten tuli. Tarkoituksenani oli hakea vain 15 kg pussi Royal Canin Maxi Sensibleä, mutta siinä kierrellessä mukaan tarttui vähän kaikkea muutakin. Paavo sai uuden makuualustan (kunnon petejä sillä on ollut kolme, mutta se on repinyt ne kaikki roskiskuntoon...), uuden vilkkuvalon pantaan (edellinen tippui jonnekin viime talvena), uuden pannan (no ku se oli vaan kolme euroa, Hurtan 14 e arvoinen panta!) ja minä sain juoksuvyön, selkätuen siihen ja joustavan, vyöhön kiinnitettävän hihnan.

Äsken käytiin testaamassa juoksuvyötä. Tulos: vyö hyvä, liukkaus ei. :D Joustava hihna on aivan mainio keksintö, kuten myös se, että vyössä on selkäpehmuste. MUTTA. Kun Paavo äkkäsi, että mammahan juoksee, niin se lähti juokseen entistä kovempaa (alamäkee!) niin, ettei vauhtia saanut enää pysäytettyä millään. Siispä liu'uin mahallani koiran perässä joku 10 metriä ja läheisen talon mummot ja papat nauro. :D Sama meinasi käydä hetkeä myöhemminkin. Totesin, että turvallisinta on juosta hölkkävauhtia niin, että Paavo ei pistä sprinttivaihdetta päälle. Joku pappa ehdotti nastakenkiä, kun kampesin itseäni maasta ylös, ja Paavokin tuli ihmettelemään, että mitä se mamma ny siinä maassa makoilee. Ehdottomasti aion käyttää juoksuvyötä kuitenkin jatkossakin, mutta kenties vähän varovaisemmin... Suksien kanssa aion myös kokeilla sitä. Voin vaan kuvitella sieluni silmin, kun oon sitten jossain lumipenkassa sukset ilmassa ja tyttö kinoksissa. :) Kesällä ollaan sitten polvet ruvella. Tai sitten Paavo ymmärtää, ettei se voi juosta ihan niin kovaa... Toiveajattelua?

Oli vähän vaikeaa vangita meitä molempia samaan kuvaan tai ottaa edes itsestään kuvaa niin, että vyö näkyisi, mutta tässä meistä nyt erikseen sitten. :D

Tällain muuten kun katselee kuvia meistä, niin aika jännä, mutta ei me olla silleen parivaljakko vieläkään. Mä en nää meitä parina. Paavo on vaan Paavo ja tossa se vaan on, asuu mun luona. Sen sijaan kaikissa musta ja Akusta otetuissa kuvissa me ollaan pari. Ystävät, erottamattomat. Jotka kuitenkin sitten erotettiin. Voi ei, alan itkeä. Ei pitäisi kaivella noita vanhoja kuvia yhtään. Siitä on kohta kaksi vuotta aikaa, mutta kaipaan sitä joka ikinen päivä. Vaikea uskoa, että kenenkään toisen koiran kanssa mulla olisi niin syvää henkistä yhteyttä kuin Akun kanssa. Meiän oli hyvä olla yhdessä. Se ymmärsi mua puolesta ajatuksestakin. Eihän sellaista suhdetta tosiaan enää tule, ellei anna mahdollisuuttakaan, mutta sille ei sitten vaan voi mitään. Paljon antaisin siitä hyvästä, jos koirat eläisivät yhtä pitkän aikaa kuin me ihmiset. Yhä vieläkin sanon joka ilta ennen nukkumaanmenoa hyvää yötä Akulle mutta vain harvoin Paavolle.

Aku ja mää mökin laiturilla

Kasvattajan peruskurssilla

2010-10-17T08:25:00.000-07:00

Viikonloppu on hujahtanut kasvattajan peruskurssin merkeissä. Olin Pohjois-Hämeen ja Satakunnan kennelpiirien järjestämällä kasvattajan peruskurssilla hotelli Ellivuoressa eilen ja tänään yhdeksästä neljään ja viiteen. Tänään oli kurssin lopputentti, jonka kaikki osallistujat läpäisivät. Suurkiitos kurssin vetäjille sekä vieraileville luennoitsijoille! Vanhentunut materiaali ei haitannut yhtään – asiat käytiin läpi perusteellisesti. Oli ilo kuunnella ja oppia. Suosittelen kurssia itse asiassa kaikille koiranomistajille, vaikkei olisikaan aikomassa kasvattajaksi. Siellä tuli todella paljon hyödyllistä tietoa. (Kursseille mahtuminen tosin ei ole itsestäänselvyys...)

Sain paljon uutta tietoa koirista, kasvattamisesta ja pohtimisen aihetta ylipäätään. Olenkin ihmetellyt esimerkiksi, että miksi koiran kauppasopimuksessa lukee aina "myydään kotikoiraksi". Syy on siinä, että vaikka esim. näyttelykoiran, metsästyskoiran, agilitykoiran jne. voi OSTAA, sellaista EI SAA (kannata) MYYDÄ. On myytävä vain koiria. On sitten koirasta itsestään ja omistajan aktiivisuudesta kiinni, tuleeko siitä jotain. Vaikka pentujen hinta olisi korkea nimenomaan emän ja isän erinomaisten näyttelytulosten ja koemenestyksen vuoksi, pentujen ostajille ei saa mennä lupaamaan, että pennustakin tulisi seuraava Suomen muotovalio. Koiran kauppaa kun säätelee kauppalaki: jos tuote ei ole sitä mitä on luvattu, ostajalla on oikeus purkaa kauppa, saada hyvitystä tai saada uusi tuote tilalle. Jos ostajan on edes annettu ymmärtää, että pentu myydään jalostuskoiraksi kalliilla hinnalla, mutta siitä ei tulekaan sellaista jostain syystä (koirillehan voi sattua periaatteessa ihan mitä vaan), kaupassa on tapahtunut virhe ja ostaja on oikeutettu hyvityksiin. Koiran kauppaa koskevat samat säännöt kuin vaikkapa jääkaapin kauppaa; erotuksena vain se, että jääkaappi harvemmin muuttuu juurikaan vanhemmiten.

Omia muistiinpanoja tuli raapusteltua kurssilla 26 aanelosta. Kaikki tuntui niin tärkeältä. :D Ja kertaus on opintojen äiti. Yhden kohdan voisin laittaa tähän lopuksi, koska se on aika hauska ja tiivistää aika hyvin, mistä kasvattamisessa on kyse.

Koirankasvattaja on...

eläintenhoitaja
eläinlääkäri
geneetikko
myyntitykki
siivooja
salapoliisi
lakimies
psykologi
fysioterapeutti
IT-alan ammattilainen
metsästäjä
ammattihandleri
kirjailija
suunnistaja
keskimatkan juoksija
sihteeri

...samoissa nahoissa!

Seuraava askel on kirjoittaa anomus Labradorinnoutajakerholle, allekirjoittaa kasvattajasitoumus, lähettää paperit (kennelnimihakemus, rotujärjestön lausunto, allekirjoitettu kasvattajasitoumus ja kopio kasvattajan peruskurssin suoritustodistuksesta) Kennelliittoon... Ja ai niin, pitäiskös sitä narttukoiraakin jostain alkaa katsella. ;) Ei nyt sentään vielä. Yhtään pentuetta en aio täällä kerrostalossa kasvattaa, se on varma. Kaikki pentueeni tulevat syntymään "kotikotona" maalla.

Kennelnimeni ensimmäinen pentue tulee olemaan luultavastikin cavaliereja eikä labradoreja. Äidin koiran, Unan, jalostusoikeus siirretään mulle. Una oli alun perin sijoituskoira, joka teki jo yhdet pennut Elfstonelle. Nyt Unalle haaveillaan kuitenkin toista pentuetta, josta jäisi yksi koira kotiin. Unalle on jo sulhanen katsottu valmiiksi, joten nyt on vain odoteltava kennelnimen saantia, Unan juoksuja ja Cavalieryhdistyksen vastausta jalostustiedusteluun – jota ei tosin ole vielä lähetettykään. Una täytyy myös käyttää sydäntarkastuksessa, koska cavalierien PEVISA-ohjelman mukaisesti koiran kuuntelutulos ei saa olla astutushetkellä yli 12 kk vanha.

Kerron lisää Unan astutussuunnitelmista ja kennelnimihakemuksestani, kun asiat edistyvät. En viitsi sitä suunnittelemaani kennelnimeä mainita, ellei se toteudukaan. FCI:n listalla sitä ei ole, ja mielestäni se on oikein osuva sekä labradoreilla että cavaliereille, ja se on johdettu osittain ensimmäisen koirani Akun ja tämänhetkisen koirani Paavon nimistä.

Kylässä

2010-10-03T09:38:00.000-07:00

Tänään oltiin Paavon kanssa käymässä Vesilahdella Akun kasvattajan, Ellin, luona. Aku on minulle hyvin rakas, korvaamaton edellinen labradorini, jonka sain ollessani 8-vuotias pikkutyttö ja joka joutui lähtemään koirien taivaaseen äkillisesti 12,5 vuotta myöhemmin tammikuussa 2009.

Minusta tuntuu, että koiran menettämistä sureminen on jonkinlainen tabu yhteiskunnassa. Ihmiset kokevat syyllisyyttä siitä, että surevat koiraa enemmän kuin vaikkapa isovanhempiaan. Mutta koira on perheenjäsen, ja siitä voi tulla todella läheinen. Minulle Aku oli perheenjäsen koko lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisen aikuisuuteni ja ennen kaikkea paras ystävä. Voin tässä nyt yleisesti kertoa, että olen menossa psykiatrille parin viikon kuluttua puhumaan Akusta. En ole ennen käynyt minkäänlaisella mielenterveyslekurilla, joten jännittää vähän, mutta uskoisin sen olevan ihan hyvä ratkaisu tähän. Vaikka usein sanotaan, että aika parantaa haavat ja auttaa suruun, minuun tuo ei ole pätenyt. Vaikka nyt eletään jo syksyä 2010, ikävä on valtava joka ikinen päivä. Olisin voinut ehkä selvitä tästä asiasta paremmin, mikäli olisin saanut mahdollisuuden hyvästellä rakkaani tai mikäli lähtö taivaaseen olisi tullut vähitellen niin, että siihen olisi voinut edes jollakin tapaa valmistautua. Nyt se tapahtui kamalana shokkina. No, se on pitkä tarina. Tahdon vain sanoa muillekin koiriansa kaipaaville, että älkää hävetkö surua. Koiraa saa ikävöidä yhtä paljon (tai enemmänkin) kuin ihmistä. Saa itkeä jos siltä tuntuu. Vaikka vuosia myöhemminkin.

Keskustelimme Ellin kanssa koiristamme ja koira-asioista muutenkin. Elli ei enää kasvata koiria, mutta hänellä on kaksi aivan ihanaa itse kasvattamaansa labbismummelia, Sissi ja Batse. Varsinkin Batse on kuin ilmetty Aku. Se olisi viihtynyt rapsuteltavana varmaan koko päivän (kuten tosin myös Sissikin). Oli ilo nähdä, että mummelit ovat hyvin terveitä ja pirteitä. Jos saisin pennun ihan mistä vain ja jos se vain millään olisi enää mahdollista, ottaisin Keräpellon kennelistä.

Vaihtaisin Paavon milloin tahansa sellaiseen ihanaan, rauhalliseen, tottelevaiseen, kilttiin ja älykkääseen vanhukseen... ;)

Herkullisia kaalikääryleitä ja itsetehtyä, maukasta omenapiirakkaa myöhemmin sain ottaa hauvoista kuvia. Tässä muutama kuva ihastuttavista muoreista. Vaalea on siis Batse ja musta Sissi.

Paavo kotona lähdössä Vesilahdelle:

2010-09-24T05:47:00.001-07:00

Mamma lukee tenttiin ja Paavo nukkuu.

Hyvinkää RN

2010-09-19T04:30:00.000-07:00

Tänään oli ohjelmassa Hyvinkään ryhmänäyttely. Tällä kertaa sain "kaverinkin" mukaan, äite tarjoutui avuksi. :)

Itse näyttely meni ihan mukavasti. Tuloksena sama kuin Vesilahdessa: JUN-EH/JUK1. Laatuarvostelusta siis Erittäin Hyvä ja kilpailuluokka voitettiin. Meidän luokassa oli neljä koiraa, joista kolme sai EH:n ja yksi H:n. Tuomari Paavo Mattila tuntui tykkäävän Paavosta.

"Kaunis nuori uros. Otsapengertä voisi olla hieman enemmän. Kaula voisi olla hieman pidempi. Erittäin hyvä runko. Erittäin hyvin kulmautunut takaa, niukasti edestä. Hyvä karva & häntä. Hyvät liikkeet. Vilkas luonne."

Aika jännä muuten tuo kulmausten arvostelu... Tää oli meidän kuudes näyttely nyt, ja tuntuu siltä, että on täysin tuomarista kiinni, onko Paavolla niukat kulmaukset sekä edessä että takana, niukat kulmaukset edessä ja hyvät takana, hyvät edessä ja niukat takana vaiko kenties hyvät kulmaukset edessä JA takana. :D

Seuraavaan näyttelyyn mennään jo nuorten luokkaan, Paavo on kuitenkin 17 kk jo. Kehitykseltään Paavo on ollut sopivin junnuihin tähän asti.

Äite sai otettua valokuviakin mukavasti.

Dummya heittelemässä

2010-09-14T06:22:00.000-07:00

Olen pari kertaa kuvannut, kun ollaan oltu Paavon kanssa tekemässä noutoharjoituksia rannassa. Voisin tietenkin lykätä nuo videot tänne – vähän vaihtelua näyttelykertomuksiin, enemmän meidän arkea. Ignoratkaa videoista mun ääni. Mulla on paha tapa lässyttää Paavolle silloin, kun kehun sitä.

23.8.2010 ei ollut dummya mukana, vaan heittelin Paavolle keppejä, jotka se sitten pilkkoi palasiksi. Oltiin Lakalaivassa Särkijärven rannassa. Kuvattu puhelimella.

Tänään 14.9.2010 oli dummy mukana. Oltiin Peltsun vanhalla rannalla. Videot ovat aikajärjestyksessä, ja täytyy kyllä todeta, että ensimmäisistä videoista huomaa, ettei Paavolla ollut aikaa kaikessa tohinassaan jättää dummya heti, vaan oli hauskempaa juoksennella sen kanssa ympäriinsä. Myöhemmillä hakukerroilla jättäminen alkoi onnistua. Digitaalikameran muistikortti tuli täyteen kahden videon jälkeen, joten viimeinen video on kuvattu puhelimella. (Dummy-heitot ovat muuten vähän huonoja vasemman käden heittoja, koska kuvausväline oli oikeassa kädessä. :D)

Laitoin nämä linkkeinä, koska Blogger ei suostunut lataamaan niitä suoraan tähän.
http://s821.photobucket.com/albums/zz137/Snii_/?action=view&current=peltolammi2149.mp4
http://s821.photobucket.com/albums/zz137/Snii_/?action=view&current=peltolammi3149.mp4
http://s821.photobucket.com/albums/zz137/Snii_/?action=view&current=peltolammi149.mp4

Lopuksi vielä pari kuvaa kotoa. Ai niin, en tiedä olenko maininnut täällä, mutta muutimme B-rapun kolmannesta kerroksesta A-rapun alimmaiseen kerrokseen. Nyt Paavolla (ja minulla) on käytössään 53,5 neliötä ja pieni, aidattu piha. :) Paavo tosin ei suostu tekemään pisuakaan omalle pihalle. Herra pidättelee tasan siihen asti, kun pääsee hihnan kanssa ulos.

Sunnuntaina suuntaamme kohti Hyvinkäätä. Ryhmänäyttely tiedossa. Tuomari on sopivasti Paavo Mattila. :D Toivottavasti Paavo tykkää Paavosta.

Tervakoski KV

2010-08-29T06:07:00.000-07:00

Tänään suuntasimme Paavon kanssa kaksin Tervakoskelle. Heräsin vähän viime tipassa, koska olin töissä perjantai-lauantaiyön 22–06 enkä eilenkään saanut unta ennen kolmea yöllä. Noin puoli tuntia myöhässä aikataulusta oli lopulta koira ja kamat pakattu Yarikseen. Lievää ylinopeutta kolmostiellä vajaan tunnin posottaessani yritin pitää mielessä, että kehästä myöhästynyt koira saa sentään laaturvostelun.

Ei kuitenkaan myöhästytty. Dobermannit olivat pikkuhiljaa lopettelemassa, sitten arvosteltiin kolme kiharakarvaista noutajaa ja sitten tuli meidän vuoro.

Kehän vierellä odottelu oli jälleen kerran... No, haasteellista. Koiria, koiria, koiria joka puolella. Meidän ohi meni jatkuvasti edestakaisin valtava landseer-narttu, ja minä olin aika ajoin nurmikolla kanveesissa pitämässä Paavon hihnasta kiinni niin lujaa kuin pystyin ja samalla yrittää pysyä itse paikoillani. Ei kelvannut lihapulla eikä mikään, koira vei Paavon kaiken huomion. Paavo teki kaikkensa, että olisi päässyt sen luokse, uikutti ja veti ja kaikkea mahdollista. Voisin melkein vannoa, että landseerillä oli juoksut. Tarviiko sitä kuljettaa jatkuvasti just siinä?! Ihan kuin omistaja (mua reilusti vanhempi mieshenkilö) ois tehny sitä tahallaan. Siitä oli varmaan pirun hienoa katsella, kun taistelen koiran kanssa aivan hikisenä ja voimat äärimmilläni. Kun ei koiralle kelpaa lihapulla eikä se lotkauta korvaansakaan mamman komennoille, niin mikä neuvoksi? Lähteä pois paikalta, aivan. Mutta me oltiin meidän kehän reunalla ja menossa kehään kohta. Vähän paha lähtee poiskaan... Olin jättänyt Paavon näyttelyhäkin autoon, kun aattelin et oltais jo myöhässä. Seuraavan kerran otan sen kyllä kehän laidalle vaikka mikä ois. En mä pysty yksin piteleen tota, kun se saa päähänsä että tuolla on kiimainen narttu. Anteeks vaan, mutta ite en todellakaan kehtais viedä näyttelyyn narttua, jolla on kiima pahimmillaan.

Kehässä meni ihan mukavasti. Mitä nyt aiemmilta koirilta oli varmaan jäänyt nurmikko täyteen nameja, niin Paavo tykkäsi taas mennä kirsu maassa.

Koiria oli kuusi meidän luokassa, junnu-uroksissa. Vain yksi sai ERin. Me saatiin EH, ja päästiin kilpailuluokkaan. Se ERIn saanut voitti tietenkin kilpailuluokan, mutta me sijoituttiin toiseksi. Oltiin siis EH:itten parhaita! Tuomarina toimi Kirsti Louhi, joka ei ainakaan jalostustietojärjestelmän mukaan ole toiminut labradorituomarina viimeisen neljän vuoden aikana.

Laatuarvostelu:
"Riittävän luuston omaava, rungon mittasuhteiltaan sopusuhtainen nuorimies, jolla melko hyvä pää. Tummat silmät. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman lyhyt, pysty lantio. Hieman lyhyt olkavarsi. Liikkeessä hieman iloinen häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Selkä elää liikkeessä. Turkki ei tänään näyttelykunnossa. Aurinkoinen luonne."

Pahoittelut, ettei ole taaskaan yhtään valokuvaa. Ei ollut ketään kuvaajaa/apulaista mukana, kukaan ei yllättäen päässyt. Oli mulla kyllä kamera matkassa, mutta oli jo tarpeeksi vaikeaa kaivaa repusta esim. numerolappua ja hakaneulaa ja pidellä koiraa samaan aikaan, niin kameran etsiminen ja sillä kuvaaminen olis ollut jo mahdottomuus.

Heh, tuossa arvostelussa kun lukee, että turkki ei ole näyttelykunnossa, niin se johtuu siitä, että Paavolla on aivan älytön sulkasato. :D Mistä lie yhtäkkiä alkanutkaan. Lattioilla ajelehtii vaaleankeltaisia karvalauttoja päivittäisestä imuroinnista huolimatta.

Seuraavaksi vuorossa on Hyvinkään ryhmis 19.9.

Näyttelykuvien sijaan tässä olisi perjantaiaamuisia metsäkuvia. Suurimmassa osassa kuvia näkyy vain vaalea hännänpää tai jotain epämääräistä hyvin kaukana, joten nämä ovat sieltä parhaimmasta päästä. ;)

Paavolla on kuvissa kuonopanta. Käytetään enimmäkseen noutajahihnaa ja harjoitellaan kärsivällisesti vetämättä olemista, mutta joskus mammaa laiskottaa ja tulee valittua suosiolla kuonopanta (=estää vetämisen) Paavon korista eteisestä.

Vesilahti RN

2010-08-07T05:09:00.000-07:00

Kuvia ei valitettavasti ole tällä kertaa, koska oltiin reissussa Paavon kanssa kahdestaan.

Porin KV:stä saadun H:n jälkeen suuntasimme Vesilahden ryhmänäyttelyyn leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. Ennen Poriahan oltiin saatu erkkarista ERI, joten odotukset olivat siellä ehkä turhan korkealla ja pettymys sen mukainen. Nyt oltiin alusta lähtien jalat maassa, ja menikin ihan mukavasti. Tuloksena JUN-EH ja sijoitus 1. Kotiin tuomisina siis kaksi punaista nauhaa.

"Hyvä koko. Rungoltaan vielä kovasti kesken kehityksen. Vahva pää. Niukka otsapenger. Riittävä luusto. Hyvä ylälinja. Niukka eturinta. Hyvä hännän asento. Hyvät kulmaukset takana, niukat edessä. Liikkuu mielellään peitsaten. Kun saadaan raviin, liikkuu hyvällä askelpituudella. Hyvä turkinlaatu. Tarvitsee harjoitusta."

Tuomarina toimi Satu Ylä-Mononen. Hän oli meille tosi mukava, ja antoi Paavolle monta juoksumahdollisuutta, kun höntti ei meinannut ravata ollenkaan. Maahan oli jäänyt aiemmin arvostelluilta kultaisiltanoutajilta ilmeisesti vähän herkkuja, kun Paavo tahtoi mennä nenä kiinni nurmikossa jatkuvasti. Ravaaminen ei siis mennyt ihan nappiin tänään, mutta Paavo seisoi tuomarin edessä ihan kohtuullisen hyvin. Tuomari sanoi meille vielä myöhemmin, että Paavo vaikuttaa oikein mukavalta koiralta ja että sillä voi olla hyvinkin lupaava näyttelyura edessään. Sen kanssa kannattaa harjoitella ravaamista paikoissa, joissa on paljon koiria, kuten juuri näyttelyalueella.

Paikalla oli myös Paavon sisko Aino omistajansa Päivin kanssa. He pärjäsivät myös mukavasti: EH ja sijoitus 2. Päivin mielestä tuomari oli tiukka ja jakoi hyvin vähän ERIä.

Seuraavaksi suuntaamme kohti Tervakosken KV-näyttelyä 29.8. Hyvinkään ryhmänäyttely on vähän kysymysmerkki vielä. Toisaalta Paavon olisi hyvä antaa nyt kasvaa ja kehittyä ja mennä sitten vähän lihaksikkaampana kehiin uudelleen, toisaalta taas näyttelykokemus on aina hyvästä sekä minulle että koirallekin. Molemmat ollaan aika noviiseja tässä hommassa kuitenkin vielä.

Näin kesällä ollaan reenattu Paavon kanssa paljon noutamista vedessä. Paavo rakastaa uimista yli kaiken, ja nyt dummy alkaa pikkuhiljaa palautua jo käteenikin. Keväällä mennään sitten taipparikurssille kokeilemaan noutamista oikeilla variksilla, mutta siihenhän on vielä aikaa... Syksyn suunnitelmissa on vesijuttujen lisäksi edelleen TOKO; sitähän koiran kanssa ei voi tunnetusti reenata liikaa. Meidän suosimamme koirakoulu muutti juuri Järvenpäähän, joten kursseille ei taideta päästä, ellei sitten Pirkan Nuusku järjestä TOKOn jatkokurssia. Saas nähdä.

Hyvää syksyä kaikille karvaisille kavereille!

Pori KV

2010-07-04T05:53:00.000-07:00

Sehän meni just niin kuin ei pitänykään mennä.

Tuomari ei oikein tykännyt Paavosta, eikä Paavo ollut kehässä läheskään yhtä hienosti kuin erkkarissa.

JUN-H

"Vähän neliömäinen vielä. Hyvin löysä ja liikkeessä huolimaton keskivahva uros. Pää hyvän mallinen, mutta ilmettä häiritsee ajellut posket. Tarpeeksi kaulaa. Niukka eturinta. Sopivat takakulmaukset. Runko on vielä litteä. Kokonaisuuden tulee tasapainottua liikkeeseen. Huolimattomat askeleet."
Elena Ruskovaara, Suomi

Toisaaalta... Enemmän luotan erkkarista saatuun ERIin kuin KV-näyttelyn H:hon. Kuono kohti uusia pettymyksiä siis! :)

Hotspot saattoi vaikuttaa arvosteluun tällä kertaa. Molemmat posket ovat parantuneet jo suht hyvin, mutta karvat eivät ole vielä kasvaneet kunnolla takaisin. Erkkarissahan karvoja ei oltu vielä ajeltu poskista, vaan eläinlääkäri ajoi ne seuraavana päivänä – tuloksen voitte katsoa tuolta vähän alempaa.

Pentutreffit

2010-06-17T11:04:00.000-07:00

Näiltä treffeiltä ei vauhtia puuttunut! Keltainen sisarustrio Aino, Helmi ja Paavo tapasivat tänään Lempäälässä.

Paavolla valjaat, Helmillä kaulapanta ja Aino ilman kahleita.

Aino

Helmi

Paavo

Hotspot kiusaa

2010-06-14T03:08:00.000-07:00

Kovin vaisuna on Paavo ollut, eikä ihme. Diagnoosi: paha hotspot poskissa, kaulalla ja päälaella. Hoito: antibioottikuuri, kipulääkitys, Betadineä ja Fucidermiä. Paranemisen pitäisi alkaa eläinlääkärin mukaan parin päivän kuluessa.

Oriveden pääerikoisnäyttely

2010-06-13T04:27:00.000-07:00

"Kind masculine head, carrying a great coat, clean neck; good topline, has pleasing angulations front and rear, needs more ring confidence, a very nice dog who could be handled to better advantage."
JUN-ERI / 13.6.2010 Margaret Brown

Onnea, Paavo! Saatiin siis ERI, mutta ei sijoituttu. Tämä oli Paavon toinen näyttely ja ensimmäinen ERI. Tampereelta tuli H maaliskuussa.

Tuomari jutteli meille vielä myöhemmin, kun haettiin arvostelua. Sanoi, että Paavo on todella lupaava uros ja kehui sen luonnetta ja päätä. Hän oli yllättynyt, kun tämä oli vasta Paavon toinen näyttely ja Paavo on vasta 1 v 3 kk. Aikaa kerryttää kokemuksia siis on. Hotspotteja hän ei kommentoinut laisinkaan, vaikka kummallakin poskella on isot laikut. "If he was my dog, I would feed him a bit more. I would hope him to carry a bit more weight. But he's a very nice dog, very promising", hän kommentoi vielä. Niinpä niin, eläinlääkärin mielestä Paavo on juuri sopiva tuollaisena, mutta näyttelyissä palkitaan ne, joilla on eniten läsk... krhm, massaa. Paavon kupissahan on koko ajan ruokaa, mutta ei se syö enempää kuin sillä on nälkä. Pitänee yrittää laittaa se lihotuskuurille.

Tässä muutamia kuvia näyttelystä.

Tuomari tunnustelee Paavoa

ERIn saaneiden kehässä

Tässä vielä yksi kiva kuva Paavosta eiliseltä

Jipii!

2010-05-27T06:48:00.000-07:00

Lonkka- ja kyynärkuvausten tulokset saapuivat Kennelliitosta. Vastoin eläinlääkärin ennakkotulkintoja Paavon lonkat ovat A/A ja kyynärät 0/0. Onnea, Paavo!! :)

Katastrofimätsärit

2010-05-20T09:50:00.000-07:00

Otsikossa olikin oikeastaan jo kaikki olennainen. Oltiin siis mätsäreissä eli match show'ssa tänään Tampereella Laboratoriokeskuksen parkkiksella. Osallistuttiin, kun ajattelin Paavon saavan hyvää näyttelykokemusta, ja rahakin meni hyväntekeväisyyteen. Noh...

Asetuimme odottelemaan vuoroamme isojen aikuisten koirien kehän viereen. Pentujen luokan ikäraja oli 9 kk, joten Paavo osallistui aikuisten luokkaan. Vieressämme oli kuitenkin urosrottweiler, josta Paavo ei ilmeisesti tykännyt. Paavo haukkua räksytti sille jatkuvasti. Se veti ja kiskoi joka suuntaan. Haukkumisesta ei meinannut tulla loppua. En saanut koiraa kuriin millään. Komensin istumaan, makamaan, pysymään paikalla. Syöttelin nameja, kun se oli nätisti. Mutta ei, mikään ei auttanut. Paavo kiskoi mua jossain vaiheessa pitkin nurmikkoakin. Rotikan keski-ikäinen miesomistaja huusi sitten mulle (ei mitenkään nätisti, vaikkei ollut mulle mitään aiemmin puhunutkaan), että pidä se .... koiras kiinni. Sanoin, etten pysty. En voinut mitään, kyyneleet alkoivat virrata poskillani. Sidoin Paavon tolppaan kiinni ja itkin. Miksei Paavo voi käyttäytyä yhtä nätisti kuin Tampereen KV-näyttelyssä? Onko kaikki tekemäni työ Paavon koulutuksen eteen valunut hukkaan? Neljä kurssia, päivittäiset reenit? Miksei koira piru vie KUUNTELE?! Ja miksi minä olen yksin täällä taistelemassa koirani kanssa? Kaikilla muilla koirilla on vähintään kaksi ihmistä mukana.

Kehävuoromme lähestyessä yritin ryhdistäytyä ja vaihdoin Paavolle näyttelyhihnan. Kädet verillä pitelin koiraa paikallaan. Onneksi rotikka oli ennen meitä ja lähti sitten. Sen jälkeen Paavo rauhoittui huomattavasti ja alkoi kuin ihmeen kaupalla kuunnella mua, kiinnostua nameista ja pysyä paikallaan.

Kehässä meni mukavasti. Paljon mukavammin kuin olin odottanut. Paavo juoksi nätisti, seisoi nätisti, antoi nätisti tarkastaa hampaansa. Ei hyppinyt kertaakaan. Saatiin kuitenkin sininen nauha. Kaverina meillä oli iäkkäämpi, rauhallinen vinttikoiranarttu. Tuomari antoi Paavosta kuitenkin hyvää palautetta. Sanoi, että sitä on lenkitetty paljon. Nuoren koiran sisällä on hyvin lihaksia. Lisää reeniä ja kokemusta vaan.

Lähdimme kotiin saatuamme sinisen nauhan. Ei siis jääty sinisten karsintaan.

No, kokemus tämäkin. Vähän jännittää, miten seuraava näyttelymme eli labradorien pääerikoisnäyttely 13.6. menee.

Paavo partsilla

2010-05-17T12:56:00.000-07:00

Laitettiin tänään parveketta kuntoon poikaystäväni ja Paavon kanssa. Tässä pojasta pari kuvaa. Huomenna meillä alkaa aktivointikurssi, ja torstaina mennään mätsäreihin.

Sattumaa?

2010-05-14T02:55:00.000-07:00

Ei voi olla totta... :D Soittelin juuri Kyrölän Päiville, kun sovittiin "pentutreffeistä" ja kyselin hänen astutussuunnitelmiaan. Howi-Tazzun Geltainen Nuppu on sitten ristitty Ainoksi! Kaikista maailman nimistä juuri Ainoksi! Edellisessä päivityksessä taisinkin mainita, että olin päättänyt tulevan keltaisen nartun nimeksi Aino. Noh... Kai sen nimi voisi silti olla Aino. :)

Päivi odottelee juoksuja nyt mustalle nartulleen, ja vuoden päästä vuorossa on sitten Aino. En nyt muista Päivin mustan nartun, Iineksen, virallista nimeä ja linjaa, mutta pitää nyt laittaa pennun hankinta harkintaan, kun tietää, että ainakin lähivuosina on pentuja tulossa. Ja säästämisen voi tietenkin aloittaa – opiskelijalla kuluu tovi, ennen kuin tuhat euroa ylimääräistä rahaa on koossa. Yhdessä kuussa kun sitä jää keskimäärin nolla euroa. Päivi suhtautui toisen koiran hankintaan kyllä positiivisesti. Sanoi, että uroskin saattaa siitä vähän rauhoittua, kun pääsee nartun tossun (tai tassun) alle ja saa leikkikaverin.

Ilmoitin Paavon muuten tänään Porin KV-näyttelyyn. Se on 4.7.2010.

Lonkka- ja kyynärkuvaukset

2010-05-11T04:36:00.000-07:00

Tänään olimme Paavon kanssa virallisissa lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Kuvaus tehtiin tutulla eläinlääkärillämme Etelä-Tampereen eläinklinikalla.

Päällimmäisenä on vähän pettynyt olo. Alustavan arvion mukaan vasen lonkka olisi lähempänä C:tä ja oikea lähinnä B. Kennelliitossahan se lopullinen arvio sitten tehdään, joten ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon. Kovasti A/A-lonkkia olisin kyllä toivonut, sillä Paavon sukutaulun mukaan A- tai B-lonkat olisivat olleet todennäköiset. Paavon molemmilla vanhemmilla on A-lonkat. Emällä on 0/0-kyynärät, isällä 0/1. Paavon kyynärät ovat kunnossa, mutta tarkemmin eläinlääkäri ei niitä kommentoinut. Nivelissä on vielä vähän löysyyttä.

Kotiin tultuamme Paavo vaelteli nukutuksen jäljiltä unisena ympäriinsä, mutta asettui nyt nukkumaan jalkojeni juureen. Eläinlääkäri suositteli Paavolle rasvahappoja lonkkasairauksien välttämiseksi. En ole itsekään ikinä syönyt rasvahappoja tai muita vastaavia, mutta Paavolle aion sellaisia tietenkin ostaa. Onkohan niitä erikseen koirille ja erikseen ihmisille? Apteekistako niitä saa? Paavon lonkkien vuoksi on myös pidettävä huoli, ettei niveliä rasittavaa ylipainoa pääse kertymään, ja että lihasmassaa on tarpeeksi. Niin koira voi elää hyvän elämän, vaikkeivät lonkat olisikaan aivan täydelliset.

Sattuisiko joku tietämään, voiko tai kannattaako koiraa käyttää jalostukseen, mikäli sillä on B/C-lonkat? Harmittaa, ellei voi. Mitä intoa on sitten käydä näyttelyissäkään, ellei siitä olisi mitään "hyötyä"? Itseäni on näyttelykärpänen puraissut pahan kerran, ja olen kovin innostunut tällä hetkellä näyttelyistä, tottelevaisuuskoulutuksesta ja koiran kanssa harrastamisesta muutenkin. Olisinkin toivonut Paavosta kunnon harrastuskoiraa.

On ilmeisesti kohtalon ironiaa, että lonkkakuvaustulos oli mikä oli. Olen opiskelijabudjetillani ostanut Paavolle markkinoiden laadukkainta (?) labradorille tarkoittua ruokaa, Royal Caninin Breed Labrador Retriever Junioria. Ettei sille tulisi niitä rotusairauksia. Itse olen syönyt tiukkoina aikoina sitten vaikka kaurapuuroa, kunhan koira vaan on saanut kunnon ruokaa.

Vuosi sitten keväällä pohdin pitkään, ottaisinko uroksen vai nartun. Vaaka kallistui uroksen puolelle, koska edellinenkin, aivan ihana labradorini Aku oli (leikattu) uros. Se oli todella helppo koira. Vanhemmillani taas on kaksi narttukoiraa, berni ja cavalier, ja niiden juoksuajat ja valeraskaudet ovat melko hankalia. Kun sitten menin katsomaan Paavoa sen ollessa 5-viikkoinen, oli ainut keltainen uros jo varattu minulle. Ensimmäisenä nostin syliin kuitenkin "sen vaaleamman" keltaisen nartun, ja heti tuli tunne, että tämä voisi olla minun koirani. Nallelaakson kennelin Päivi otti syliinsä Paavon ja kysyi sitten, että vaihdotaanko. Päivi oli varannut keltaisen nartun ja päätyi ottamaan kahdesta keltaisesta juuri sen sylissäni olleen eli vaaleamman. Jos olisin siinä vaiheessa vielä saanut vaihtaa, olisin myös valinnut sen keltaisen nartun. En kuitenkaan ottanut koko asiaa puheeksi. Ajattelin, että kai se keltainen uroskin alkaa pian tuntua "omalta" koiralta. On kurja sanoa näin, mutta vielä tähänkään mennessä Paavo ei ole tuntunut omalta samalla tavalla kuin entinen labradorini tuntui. Ikävöin Akua valtavasti joka ikinen päivä, enkä usko, että kukaan tai mikään voisi koskaan korvata sitä, mutta Paavo on siitä huolimatta tuntunut oudon etäiseltä, vaikka olen asunut sen kanssa kaksin kaksiossa 10.5.2009 lähtien. Harmittaa, ettei Akua tullut ikinä käytettyä näyttelyissä eikä lonkka- ja kyynärkuvauksissa tai oikeastaan missään muuallakaan. Sain Akun ollessani 8-vuotias – oikeastaan se oli meidän koko perheen koira, mutta kulki eniten minun perässäni ja nukkui minun sylissäni. Vanhempani olivat sitä mieltä, että Aku on kotikoira eikä mikään näyttelykoira, ja se kastroitiin jo nuorena. Akun kasvattaja Elli Höyssä Keräpellon kennelistä oli sitä mieltä, että Akulla voisi olla mahdollisuudet vaikka ROPiin. Aku oli ikänsä terve, kunnes halvaantui takapäästään ja lähti sitten taivaaseen 22.1.2009. Hienompaa koiraa ei ole eikä tule. Olen yrittänyt suhtautua Paavoon omana itsenään ja arvostaa häntä sellaisena, mutta vähän tiukkaa on välillä tehnyt. Onhan se älykäs mutta ei niin kiltti kuin Aku.

Ai niin, "se vaaleampi" keltainen narttu eli Howi-Tazzun Geltainen Nuppu, Paavon sisko, on myös käynyt näyttelyissä ja lonkka- ja kyynärkuvauksissa. Ehkä hitunen katkeruutta äänessäni mutta samalla iloisena toisen puolesta totean, että Nupulla on A/A-lonkat ja 0/0-kyynärät, ja näyttelyissä se on saavuttanut ensin EH:n ja toisella kerralla ERIn (JUK1, PN3, VASERT). Paavo on saanut yhden H:n.

Olen alkanut haaveilla toisesta koirasta, tällä kertaa tosiaan nartusta... Keltainen narttulabradori nimeltä Aino olisi haaveissani. Sen ottaisin mielelläni Päiviltä, mikäli hänellä on labradoripentue suunnitteilla seuraavan parin vuoden aikana.

2010-05-05T03:01:00.001-07:00

Tervetuloa kurkkaamaan Paavon uutta blogia!

Tässä muutamia tuoreita kuvia Paavosta.

Paavon 1-vuotissynttärit olivat jo 22.3, mutta tässä pari videota ja kuva "kakusta" kyseiseltä päivältä.

Kortti, lahja ja kakku: maksalaatikkoa, koiran suklaanappeja, koirankeksejä ja denta stick. Namskis.